Tänään astutte uuteen virkaan ja ryhdytte presidentin työhön. Oikeus elämään –ryhmä haluaa onnitella teitä ja toivoo, että osaatte viedä maamme kohti parempaa tulevaisuutta.

Kirjoitamme teille, koska meitä huolestuttaa Suomen asenne syntymättömiin lapsiin. Kuten tiedätte, Suomessa suoritetaan vuosittain noin 9 500 aborttia niin sanotusti sosiaalisista syistä. Keskustellessa naisten oikeuksista aborttiin otetaan usein esille raiskauksen uhrit tai äidin terveyden vaarantavat raskaudet. Näiden 9 500 vauvan kohdalla ei kuitenkaan ole ollut tällaista tapausta. Suomen presidenttinä olette myös syntymättömien suomalaisten presidentti ja voitte toimia heidän etujensa puolesta.

Arvoisa tasavallan presidentti, olette viettänyt tuntikausia eduskunnan istuntosalissa. Siellä ainoa patsas, joka katsoo päätöksentekijöihin, on vauva. Tämä vauvan kuva muistuttaa, että olette Suomella töissä tulevien sukupolvien hyväksi. Tämän lisäksi pyydämme teitä ajattelemaan naisten oikeuksia. Meihin ottavat usein yhteyttä naiset, joita puolisot väkivaltaisesti painostavat abortin tekoon. Merkittävä osa näistä sosiaalisista aborteista tehdään naisen tahdon vastaisesti. Kaiken lisäksi Suomen väestö ikääntyy uhaten jo hyvinvointivaltiomme tulevaisuutta, mutta monet parit odottavat monta vuotta saadakseen adoptiolapsen.

Meitä huolestuttaa myös, että lapsen vammaisuus on syy abortin suorittamiseen ja syy abortin viimeisen takarajan nostamiseen neljällä viikolla. Nämä edellytykset lähettävät selkeän viestin vammaisille, ettei yhteiskunta pidä heitä samanarvoisina ihmisinä. Presidenttinä olette myös vammaisten presidentti. Vammaiset ihmiset usein tarvitsevat enemmän apua kuin muut, Te voitte tarjota sitä.

Arvoisa tasavallan presidentti, te olette Suomen arvojohtaja ja valtion päämies. Pyydämme teitä puuttumaan tähän asiaan. Presidentillä ei ole valtaa muuttaa tätä tilannetta, mutta teillä on valta nostaa aihe esille. Emme pyydä teitä vaatimaan abortin kieltoa, koska tällä vaatimuksella tuskin olisi menestystä. Pyydämme teitä vain puhumaan näistä kahdesta käytännöstä, jotka ovat selvästi epäoikeudenmukaisia ja syntymättömien lasten oikeuksien vastaisia.

Kyseessä oli ehkä suomalaisen politiikan suoraselkäisin teko sitten Risto Rytin eron. Todennäköisesti Soini nimittäin juuri torpedoi oman presidenttikampanjansa aika rankasti.

Paavo Arhinmäen mielestä abortissa on kyse perimmäisestä ihmisoikeudesta. Avuttomien ihmisten tappaminen on toki ollut aina osa ihmisluontoa ja (kansallis-)sosialistisissa maissa suorastaan harrastus, mutta en nyt katsoisi sen kuitenkaan olevan mikään perimmäinen ihmisoikeus.

Silläkin uhalla, että minut julkisesti lynkataan sanon tässä, että vastustan itsekin aborttia kaikissa tilanteissa.

Minun on ylipäätään vaikea käsittää, miten ihmisen tappamisen oikeuttaminen olisi jotenkin liberaalia. Kun puhutaan vain äidin raskauden taakasta unohdetaan täysin elävän, vaikka vielä syntymättömän ihmisen oikeus elämään.

En kuitenkaan koskaan ikinä haluaisi käskeä muiden toimia juuri minun näkemykseni mukaan.

Jos ihmiselämän päättymisen alkuunsa tahtoo ottaa omalletunnolleen ja yhteiskunta sen hyväksyy, niin siitä vain. Minä vastustan yleensä uusia kieltoja, mutta jos yhteiskunnan enemmistö päättää sallia ihmisen tehdä itselleen ja lähimmäisilleen jotain minulle vastenmielistä, mikä minä olen sitä kieltämään?

Oleellista liberalismissa on juuri se, että sallii myös muiden elää omien näkemystensä mukaan, kunhan niitä ei pakoteta itselle.

Valitettavasti juuri Soinin tapauksessa nähdään, että liberaaliksi itsensä nimittävät ihmiset raakkuvat kuorossa heti jos jollain sattuu olemaan ”väärä” mielipide.

Suomalainen ajattelumalli on nimittäin varsin mustavalkoinen. Mikäli en hyväksy jotain, pitää se kieltää kaikilta muiltakin. Tästä Soininkin lynkkaaminen kumpuaa. Suomalaisilla on aikamoisen pitkä matka liberalismiin. Liberalismi kunnioittaa jokaisen ihmisen oikeutta ainutkertaiseen elämäänsä.

Käytännössä tämä abortinvastaisuus on tarkoittanut esimerkiksi omassa elämässäni sitä, että sain lapsen alle 20-vuotiaana, eikä taustalla isompaa suunnittelua ollut. Juuri armeijasta päässeellä miehellä oli opinnot hädintuskin aloitettu. Ei siinä auta kuin ottaa itseä niskasta kiinni, mennä töihin ja ostaa asunto. Jos silloin tyttöystäväni olisi halunnut keskeyttää raskauden, en kuitenkaan olisi lähtenyt estämään häntä. Nanosekuntiakaan ei silti omassa mielessäni käynyt abortti, enkä ole katunut sitä koskaan.

Joskus edessä voi olla poikkeuksellinen pakko, jolloin valinta on tehtävä äidin ja lapsen hengen välillä. Sellaisessa tilanteessa abortti olisi luultavasti todennäköisin vaihtoehto. Vertaan sitä tilanteeseen, jossa kahdesta uhrista voi pelastaa vain toisen. Kuitenkin yli 90% aborteista tehdään ns. sosiaalisista syistä.

Miksi sitten vastustan aborttia? Koska kannatan elämää. Mikäli on ihmiselämän puolella, ei voi kannattaa aborttia missään olosuhteissa, ellei ole älyllisesti täysin epärehellinen ihminen. Kysymys ei ole minulle millään tavalla uskonnollinen, vaan rationaalinen ja moraalinen.

Lue lisää.

Vuonna 2010 väestörakenne oli 3,5 miljoonaa 15-64-vuotiasta ihmistä, jotka elättivät noin miljoonaa alle 15-vuotiasta ja lähes miljoonaa yli 65-vuotiasta. Tällä hetkellä Suomessa on kaksi työiässä olevaa jokaista elätettävää kohti. Vuonna 2030 kolmen työikäisen vastuulla olisi kahden ihmisen elättäminen. Tämä on nykyisen velkakriisin taustalla, mutta ongelma on vasta alussaan. Suomen julkinen velka on noin 51% bruttokansantuotteesta (bkt). Vuonna 2020 odotetaan sen olevan 68,4%, ja vuonna 2030 jo 97,3% bkt:sta, vuoteen 2060 mennessä se olisi 292,8%. Niiden Valtionvarainministeriön laskemien lukujen oletuksena on vuosittainen 2% inflaatio, 3% reaalikorko, ja bkt:n noin 1,8 % vuosikasvu. Ne kaikki ovat epätodennäköisiä ja optimistisia oletuksia.

Missä tehtiin virhe? Miksi talous kasvaa ja inflaatio on matala, mutta joudumme suureen velkakriisiin? Yksi merkittävä ongelma on syntyvyydessä. Suomessa naiset synnyttävät keskimäärin 1,71 lasta, eli0,4 lasta vähemmän kuin mitä tarvitaan väestön nollakasvuun. Suomen kansa ikääntyy.

Valtionvarainministeriön mukaan Suomesta puuttuu noin 110 000 lasta, jotka liittyisivät työelämään vuoden 2020 ja 2029 välillä (eli 1990–1999-syntyneet). Täsmälleen 107 545 raskautta keskeytettiin tuona ajanjaksona. Sen lisäksi Suomessa asuu 167 954 maahanmuuttajaa, jotka työllään täyttävät taloudessamme olevia aukkoja. Ajanjaksona 1980-1989 suoritettiin 135 454 aborttia, toisin sanoen jos abortteja ei olisi tehty,
maahanmuuttajatyövoiman tarve olisi ollut paljon matalampaa.

Tilanne on kestämätön. On mahdotonta, että kolme työikäistä kustantaa kahdelle muulle hyvinvointivaltion. On mahdotonta, että Suomen valtiolle annettaisiin velkaa kolme kertaa bkt:n verran. Itse näkisin neljä mahdollista ratkaisua:
1.      Muuttaa järjestelmämme liberalistisemmaksi, eli sellaiseksi, jossa jokainen saa palveluja kotitalouteensa mahdollisuuksien mukaan. Rikkaat saavat hyviä palveluita ja köyhät joutuvat tyytymään vähään.
2.      Saada enemmän maahanmuuttajia, jotka tukisivat talouttamme. Ongelmana on, että on vaikeaa tietää, miten kävisi suomalaiselle kulttuurille. Maahanmuuttajat voivat kotiutua, mutteivät välttämättä suomalaistu.
3.      Siirtää eläkeikää myöhemmäksi, sekä yleistää eutanasiaa, jolla eliminoidaan “tuottamattomia” ikäryhmä ongelmana on, että puhumme ihmisistä, nimittäin sinusta ja minusta 20, 30 tai 40 vuoden päästä.
4.      Yksinkertaisesti estämme nykyisen kymmenentuhannen lapsen vuosittaisen tapon. Näin saavutamme syntyvyydessä väestön uusiutumisen tason ja jatkamme niin kuin tähänkin asti.

En tiedä, mitä vaihtoehtoa sinä kannatat, itse valitsen mieluiten neljännen.

Euroopan Unionin tuomioistuin on hiljattain tuomiossaan ratkaissut kysymyksen ihmisalkioiden patentoitavuudesta Euroopan Unionin bioteknologian keksintöjen oikeudellisesta suojasta annetun direktiivin mukaan. Kyseisen direktiivin 6 artiklan 2 c kohdan mukaan ihmisalkioiden käyttö teollisiin tai kaupallisiin tarkoituksiin ei ole patentoitavissa koska se on yleisen järjestyksen ja  hyvien tapojen vastaista.

Saksalainen patenttituomioistuin oli kumonnut vuonna 1997 rekisteröidyn patentin, joka koski eristettyjä ja puhdistettuja esiastehermosoluja, ja menetelmää niiden valmistamiseksi alkion kantasoluista. Kyseisen menetelmän laajamittainen käyttäminen tarkoittaisi ihmisalkioiden solujen kasvattamista hermosoluiksi, koska ainoastaan alkion kantasolut voivat erityä kaikentyyppisiksi soluiksi. Vain näin saadaan lääketieteelliseen hyödyntämiseen riittävä määrä esiastehermosoluja. Patentin menettänyt henkilö oli valittanut ylemmän asteen tuomioistuimeen, joka oli pyytänyt Euroopan Unionin tuomioistuinta lausumaan ennakkoratkaisun direktiivin tulkinnasta.

Euroopan Unionin tuomioistuimen ratkaistavana oli erityisesti kysymys, onko jokaista tapaa tuottaa alkion kantasoluja, esimerkiksi siirtämällä hedelmöittymättömään munasoluun tuma kypsästä ihmissolusta, pidettävä ihmisalkioiden käyttönä, joka ei ole patentoitavissa. Tuomioistuin ratkaisi, että jokainen ihmisen munasolu heti hedelmöittymisestä lähtien sekä jokainen muullakin tavalla jakautumaan saatu ihmisen munasolu on ”ihmisalkio” direktiivin tarkoittamassa mielessä. Tällaisia ihmisalkioita hyödyntävä menetelmä ei ole patentoitavissa Euroopan Unionin alueella edes pelkästään tieteellistä tutkimusta varten.

Tuomio selventää määritelmää siitä, mikä on luettavissa ihmisalkioiden hyödyntämiseksi lääketieteessä. Tuomio myös yleisellä tasolla vahvistaa lainsäädännön antamaa suojaa ihmisalkiolle toteamalla, että mitään muuta mielekästä alkupistettä kuin hedelmöittyminen ei ihmiselämälle voi lainsäädännössä määritellä.

Koko tuomio suomeksi:

goo.gl/PLx8t

Mutta kuka oli Steve Jobs? Kiinnostavana on että hän oli ns. “ei-toivottu lapsi”. Hänen äitinsä (Joanne Simpson) ja isänsä antoivat hänet adoptoitavaksi hänen synnyttyään. Tulee mieleen, kuinka usein ihmiset jotka puhuvat abortista sanovat että adoptio ei ole vaihtoehto ja että he pitävät sitä julmana, koska ei-toivottua lasta ei pitäisi tuoda maailmaan. Tietysti elämä on vaikeaa, eikä voida tietää mitä tulee tapahtumaan, mutta emmekö ota liian suuren riskin, kun asetamme itsemme päättämään elämästä ja kuolemasta? Entä jos Steve Jobs olisi päätynyt abortoitavaksi?

Tiedän, että abortin kannattajat tämän lukiessaan ajattelevat, että Steve Jobsin tapaus on ainutlaatuinen, mutta näin ei ole. On paljon muitakin menestyneitä ei-toivottuja lapsia kuten John Lennon, Nelson Mandela, Nancy Reagan, J.R.R. Tolkien, Eleanor Roosevelt jne. Lisäksi on monia muita, jotka eivät ole ehkä menestyneet taloudellisesti puhuen, mutta jolla on ollut onnellinen elämää. Millainen maailma olisi ilman heitä? Mitä olisi tullut niistä 10 000 lapsesta jotka kuolevat joka vuosi Suomessa? Sitä voi vain kuvitella, mutta eiköhän abortin hinta ole liian suuri?

Euroopan neuvoston tasa-arvokomitea suosittelee, ettei terveydenhoitohenkilökunta kertoisi syntymättömän lapsen sukupuolta vanhemmille. Syynä ovat valikoivat abortit, joiden avulla monissa maissa vanhemmat valitsevat lapsen sukupuolen.

Tämä ei ole uusi idea. Tästä syntyi iso keskustelu, kun The Economist julkasti artikkelin nimeltään Gendercide: The worldwide war on baby girls. Myös kun vuonna 2009 Ruotsi hyväksyi abortin käytön sukupuolen valitsemiseksi, tämä herätti keskustelua.

Tiedetään, että tämä on suuri ongelma monissa maissa, joissa naisten arvoa ei kunnioiteta. Onneksi EU on puhunut syntymättömien tyttöjen oikeuksien puolesta lopettakseen tämän ns. sukupuolen kansanmurhan. Minun mielestäni tämä on todella iso askel tasa-arvoa kohti. Euroopan pitää olla paikka, jossa ihmisoikeuksia kunnioitetaan erityisen hyvin, koska eurooppalaisilla oli tärkeää osa niiden julistamisessa ja myös koska monet kansat katsovat Eurooppaa esimerkkinä hyvästä demokratiasta nykyäänkin. Sen takia pitää kiittää Euroopan neuvoston tasa-arvokomiteaa tästä rohkeasta askeleesta eteenpäin naisten oikeuksien puolustamiseksi elämän alusta lähtien. Kiitän, koska olen tyttyväinen siitä, että asun tasa-arvoisessa Euroopassa. Ja toivon, että saman tasa-arvon kunnioitamiseksi Eurooppa alkaisi kohta puhumaan myös siitä toisesta kansanmurhasta, joka perustuu syntymättömien lasten ominaisuuksiin, niin kuin esim. älykkyyteen.

Mutta mieleen nousee myös toinen kysymys: entäpä kehitysvammaiset lapset? Tai ne reilut 9 500 lasta, jotka kuolevat joka vuosi Suomessa “sosiaalisten syiden perusteella”? Ovatko he vähemmän arvokkaita kuin nämä syntymättömät tytöt? Onko reilua antaa yhdelle oikeus elää, koska on tyttö, mutta toiselle ei, koska hänellä ei ole samaa intellektuaalista kapasitettia kuin muilla? Jos on epäoikeudenmukaista lopettaa raskaus, koska joku haluaa saada pojan eikä tyttöä, eikö ole vielä epäoikeudenmukaisempaa lopettaa raskaus, koska lapsen sijasta haluamme muita asioita, olkoon ne materialisia nk. rahaa tai arvollisia nk. vapautta, itsenäisyyttä tms.? Tämä ei ole yksinkertainen kysymys, koska Suomessa melkein 90% aborteista on käytännössä valintoja lapsen ja näiden muiden asioiden välillä. Eikö tästäkin pitäisi puhua Euroopan neuvostossa?

Jesse Heikkilä

Opiskelja

Sara Fisher

Lääkärit sanoivat Saralle, että hänen täytyisi abortoida myös toinen lapsensa. Saralle annettiin päivä aikaa tehdä päätöksen, mutta pieni Jacob syntyi sinä yönä. Hän syntyi 17 viikkoa etuajassa ja painoi noin puoli kilogrammaa. Pieni Jacob selvisi hyvin, vaikka alku olikin kova. 5. kuukauden kuluttua syntymästään hän pääsi isänsä ja äitinsä kanssa kotiin. Kokeiden mukaan Jacobin aivotoiminta on normaalia. Hänellä on vain pieni vika vielä kehittyvissä keuhkoissa ja sen takia hänen on saatava lisähappea. Erilaisten kokeiden perusteella näyttää myös siltä, että Jacobin aivotoiminta on normaalia.

Jacob on nuorin selvinnyt keskonen Iso Britaniassa. ”Minulle Jacob ei ole mikään ennätysvauva, hän on minun lapseni”, äiti sanoi Daily Mail –lehdelle.

Suomessa abortin viimeinen takaraja on 20. raskausviikko (24 viikkoa jos lapsi on luullaan olevan vammainen). Eli 14 päivää Jacobia nuoremmat lapset kuolevat Suomessa. Jacobkin olisi voinut kuolla jos äitinsä olisi päättänyt tappaa hänet lääkäreiden suosituksesta. Jacobin tarina muistuttaa meitä, että keskustelu abortista ei koske pääasiallisesti lainsäädäntöä, vaan ihmisiä. Jokainen sikiö joka kuolee abortissa, on ihmisolento joka olisi voinut syntyä neljän, kuuden tai kymmenen viikon päästä. Puhumme kymmenen tuhannesta ihmisestä, jotka olisivat syntyneet, saanet nimen ja elämän. Suomessa 10 000 vauvaa kuolee joka vuosi! Emmeköhän me ihmisinä voi keksiä jotakin aborttia parempaa ratkaisua tahattomille raskauksille?

Uhrin naama

Abortti on yleisin kuolinsyy maailmassa. Kirurgisin menetelmin surmataan vuodessa yli 50 miljoonaa syntymätöntä ihmistä. Tilastot Suomen aborteista kertovat, että sosiaalisista syistä tehdään vuosittain noin 9 000 aborttia, eli noin yhdeksän kymmenestä abortista. Abortit, joissa syy olisi eettinen (eli raiskaus tai insesti), äidin terveys tai huoltokyvyn puute, eivät ole yhteensä edes yhtä prosenttia tapauksista.

Suurin vaara on, että yhteiskunnassamme kannustetaan naisia tekemään aborttia, ottamatta huomioon abortin henkisiä vaaroja. Abortin tehneillä on 60 % suurempi riski kuolla luonnollisella tavalla, 7 kertaa suurempi riski kuolla itsemurhaan, nelinkertainen riski kuolla onnettomuudessa ja 14-kertainen riski tulla murhatuksi. Tutkijoiden mukaan murhan ja onnettomuuden riskin lisääntyminen voi johtua itsetuhoisen käyttäytymisen ja riskinoton lisääntymisestä. (Gissler, M., et al., “Pregnancy-associated deaths in Finland 1987-1994 — definition problems and benefits of record linkage,” Acta Obsetricia et Gynecologica Scandinavica 76:651-657). Vuoden sisällä abortin tekemisestä naiset käyvät keskimäärin 2,80 kertaa enemmän sairaalassa psykososiaalisista syistä (D. Berkeley, et al., “Demands Made on General

Practice by Women Before and After an Abortion,” J. R. Coll. Gen. Pract. 34:310-315,

1984). Kaiken lisäksi puhumme ihmisen surmaamisesta. Alkion tai sikiön oikeussubjektiutta voidaan epäillä, mutta biologian näkökulmasta on itsestään selvää, että hedelmöityksen jälkeen kyseessä on ihmiselämä, sillä hänellä on ihmisen genomi, hän on elossa ja hän kehittyy itsenäisesti kohdussa tai kohdun ulkopuolella (niin kuin tapahtuu koeputkihedelmöityksissä).

Voidaan kysyä, pitäisikö valtion rahoittaa toimenpidettä, joka lopettaa ihmiselämän, kannustaa itsekyyteen, vahingoittaa äidin mieliterveyttä ja haittaa kansantaloutta.