Suomen lain mukaan abortti ei ole vapaa. Raskaana oleva nainen voi pyytää raskauden keskeytystä kuitenkin tietyin edellytyksin. Abortti voidaan suorittaa vain sairaaloissa, joilla on lupa suorittaa keskeytyksiä. Lain mukaan abortista päättää viranomainen, mutta käytännössä raskaana oleva nainen tekee päätöksen.

Ennen 12. raskausviikkoa abortti on dekriminalisoitu seuraavin edellytyksin:

1.                     lapsen synnyttäminen tai hoito olisi kohtuuton rasitus,

2.                     lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta,

3.                     äiti on yli 40-vuotias tai alle 17-vuotias,

4.                     naisella on jo neljä lasta,

5.                     lapsen uskotaan olevan vammainen.

Myöhempää aborttia varten tarvitaan terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen myöntämä lupa, joka voidaan myöntää äidin nuoren iän, lapsen vakavan vamman ja muiden syiden perusteella. Määräaika on 20. raskausviikko (tai vammaisen lapsen kohdalla 24. raskausviikko).

Pohditaan näitä edellytyksiä maalaisjärjellä ajateltuna:

1. Jos lapsen synnyttäminen tai hoito olisi kohtuuton rasitus.

Lukuiset tutkimukset ovat osoittaneet abortin jälkeisen oireyhtymän (post-abortion syndrome) olevan yleinen ongelma abortin tehneille naisille¹. Abortin jälkeiseen oireyhtymään kuuluvia oireita ovat mm. anoreksia, bulimia, pahoinvointi ja oksentelu, päänsärky sekä psykiatriset sairaudet (masennus, hallusinaatiot, painajaiset jne.). Abortti tehdään naisen tilanteen helpottamiseksi, mutta siitä saattaa koitua enemmän ongelmia kuin mitä lapsen synnyttämisestä olisi aiheutunut. On myös maalaisjärjen mukaista, että on traumaattisempaa abortoida kuin synnyttää ”ei-tahdottu” lapsi.

          2. Lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta.

Tämä on tilanne on hankalampi. On vaikeaa vaatia naista tilille pahasta teosta, jonka joku muu on tehnyt, vahingoittaen häntä syvästi. On kuitenkin syytä miettiä vaihtoehtoja abortille: entä jos nainen synnyttäisi lapsensa ja sen jälkeen hänelle annettaisiin eri mahdollisuuksia? Vangittua raiskaajaakaan ei tuomita kuolemaan –  miksi sikiön olisi kuoltava, jos hän ei ole tehnyt mitään pahaa? On totta, että lapsen pitäminen saattaa olla naiselle liian raskasta, mutta valtio voi auttaa ja tarjota mahdollisuuksia tässä tilanteessa. Valtio voi tarjota lapselle kasvatuksen ja hoitaa häntä. Naiselle jää täysi vastuuvapaus lapsesta, mutta hänelle annetaan oikeus saada lapsi takaisin siinä tapauksessa, että hän ajattelee pystyvänsä kasvattamaan hänet. On siis olemassa muita vaihtoehtoja kuin lapsen elämän päättäminen.

     3.Äiti on yli 40-vuotias tai alle 17-vuotias.

Tämä ei ole mielekäs edellytys, sillä nainen on fysiologisesti puhuen parhaassa synnytysiässä 17-23-vuotiaana.² On totta, että 40 vuotta on melko korkea ikä lapsen saamiseen, mutta enää nykyisin se ei aiheuta erityisiä ongelmia. Äitien kuolleisuus synnytyksessä Suomessa on noin 5/100 000, eli 0,005 %.3

        4. Naisella on jo neljä lasta.

Eli abortti ehkäisynä. On selvää, että vastuullinen syntyvyys on tärkeä aihe, mutta se ei tarkoita ehkäisyä keinoilla millä hyvänsä. Abortissa tehty vahinko on aina niin suuri, ettei sitä voida harkita ehkäisykeinona. Niin kuin todettiin, abortti tarkoittaa aina elämän päättämistä. On järjetöntä lopettaa elämä perhesuunnittelua varten. Ei myöskään vastaa todellisuutta, että perheet, joissa on enemmän kuin 4 lasta, ovat aina epäinhimillisessä tilanteessa. Nyky-yhteiskunnassa suurikin perhe voi elää hyvin.

Sikiön oikeuksien näkökulmasta ei ole tieteellistä perustetta eikä filosofisia argumentteja sille, että viidennellä lapsella olisi erilaiset oikeudet kuin neljällä ensimmäisellä lapsella. Ihmisarvo ei riipu tilanteesta. Olisi suuri vääryys ajatella, että ihmisillä olisi erilaisia oikeuksia elämään tilanteesta riippuen. Lisäksi se avaa ovet eettisesti arveluttaville ja vaarallisille ajattelutavoille.

      5. Lapsen uskotaan olevan vammainen.

Tämän ehdon tunnustaminen johtaa päätelmään, että kehitysvammainen ihminen ei kuuluu ihmiskuntaan samalla tavoin kuin terve ihminen. Ihmisarvo ei riipu kuitenkaan ihmisen ominaisuuksista, joten kehitysvammaiset ovat aina ihmisiä siinä kuin kaikki muutkin. Näin ollen tämä ehto on moraalisesti kestämätön.

Joskus esitetään kehitysvammaisen sikiökehityksen päättäminen solidaarisuutena. Olemassaolo on kuitenkin aina parempi kuin kuolema.  Tässä tilanteessa kärsimyksen välttäminen tarkoittaa olemassaolon ja päätösvallan riistämistä lapselta, mikä ei ole ongelman korjaamista vaan sen piilottamista. Pysyvä sairaus on aina vaikea tilanne, mutta koska sairaana oleva ihminen on kuitenkin ihminen, hänellä on vielä kyky onnelliseen elämään. Abortti tarkoittaa vauvan onnen kokemisen riistämistä ja toisaalta vanhempien (perheen) onnen jakamisen mahdollisuuden riistämistä.

Vaihtoehtona abortille on valtion ja muiden ryhmien mahdollisuus sekä velvollisuus auttaa kehitysvammaista lasta. Jos perheillä ja sairaana oleville tarjotaan riittävä tuki, he voivat kaikki elää kunniallista ja onnellista elämää.

1Esim. «Abortion linked to mental problems», The Sydney Morning Herald, 03-01-2006. 30-04-2008 tai  David M. Fergusson, L. John Horwood y Joseph M. Boden, “Abortion and mental health disorders: evidence from a 30-year longitudinal study”, British Journal of Psychiatry 193 (2008), 444-451.

² Wallace WHB, Kelsey TW (2010) Human Ovarian Reserve from Conception to the Menopause. PLoS ONE 5(1): e8772. doi:10.1371/journal.pone.0008772

3 World Health Organization, http://www.who.int/whr/2005/annex/indicators_country_a-f.pdf