You are browsing the archive for abortin estäminen.

Kirje presidentille syntymättömien puolesta

February 21, 2012 in Abortti, Uutiset, Vauva

Tämä kirje lähetetään presidentin kansliaan virkaanastujaisten jälkeen:
Arvoisa Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö, 

Tänään astutte uuteen virkaan ja ryhdytte presidentin työhön. Oikeus elämään –ryhmä haluaa onnitella teitä ja toivoo, että osaatte viedä maamme kohti parempaa tulevaisuutta.

Kirjoitamme teille, koska meitä huolestuttaa Suomen asenne syntymättömiin lapsiin. Kuten tiedätte, Suomessa suoritetaan vuosittain noin 9 500 aborttia niin sanotusti sosiaalisista syistä. Keskustellessa naisten oikeuksista aborttiin otetaan usein esille raiskauksen uhrit tai äidin terveyden vaarantavat raskaudet. Näiden 9 500 vauvan kohdalla ei kuitenkaan ole ollut tällaista tapausta. Suomen presidenttinä olette myös syntymättömien suomalaisten presidentti ja voitte toimia heidän etujensa puolesta.

Arvoisa tasavallan presidentti, olette viettänyt tuntikausia eduskunnan istuntosalissa. Siellä ainoa patsas, joka katsoo päätöksentekijöihin, on vauva. Tämä vauvan kuva muistuttaa, että olette Suomella töissä tulevien sukupolvien hyväksi. Tämän lisäksi pyydämme teitä ajattelemaan naisten oikeuksia. Meihin ottavat usein yhteyttä naiset, joita puolisot väkivaltaisesti painostavat abortin tekoon. Merkittävä osa näistä sosiaalisista aborteista tehdään naisen tahdon vastaisesti. Kaiken lisäksi Suomen väestö ikääntyy uhaten jo hyvinvointivaltiomme tulevaisuutta, mutta monet parit odottavat monta vuotta saadakseen adoptiolapsen.

Meitä huolestuttaa myös, että lapsen vammaisuus on syy abortin suorittamiseen ja syy abortin viimeisen takarajan nostamiseen neljällä viikolla. Nämä edellytykset lähettävät selkeän viestin vammaisille, ettei yhteiskunta pidä heitä samanarvoisina ihmisinä. Presidenttinä olette myös vammaisten presidentti. Vammaiset ihmiset usein tarvitsevat enemmän apua kuin muut, Te voitte tarjota sitä.

Arvoisa tasavallan presidentti, te olette Suomen arvojohtaja ja valtion päämies. Pyydämme teitä puuttumaan tähän asiaan. Presidentillä ei ole valtaa muuttaa tätä tilannetta, mutta teillä on valta nostaa aihe esille. Emme pyydä teitä vaatimaan abortin kieltoa, koska tällä vaatimuksella tuskin olisi menestystä. Pyydämme teitä vain puhumaan näistä kahdesta käytännöstä, jotka ovat selvästi epäoikeudenmukaisia ja syntymättömien lasten oikeuksien vastaisia.


Kunnioittaen,
Oikeus elämään

Viesti suomalaisille Euroopan parlamentin jäsenille

November 30, 2011 in Uutiset

Ensi torstaina, 1. joulukuuta, Euroopan parlamentissa äänestetään AIDS-kysymyksestä, jossa mm. ehdotetaan vahvistamaan “laillisen ja turvallisen abortin” takaaminen. Me oikeus elämään –ryhmänä vastustamme, että Euroopassa käytetään AIDS-ongelmaa tarkoituksena yleistää raskauden keskeytyksiä ja pidämme sitä halventavana AIDS-uhrien hyväksikäyttönä. Tämän takia pyytäisimme teitä lähettämään oheisen vetoomuksen seuraaville suomalaisille parlamentaarikoille:

Tarja Cronberg, Sari Essayah, Carl Haglund, Satu Hassi, Ville Itälä, Liisa Jaakonsaari, Anneli Jäätteenmäki, Eija-Riitta Korhola, Riikka Manner ja Sirpa Pientikäinen.

tarja.cronberg@pp.inet.fi, sari.essayah@europarl.europa.eu, carl.haglund@europarl.europa.eu, satu.hassi@europarl.europa.eu, ville.itala@europarl.europa.eu, liisa.jaakonsaari@europarl.europa.eu, anneli.jaatteenmaki@europarl.europa.eu, eija-riitta.korhola@europarl.europa.euriikka.manner@europarl.europa.eu, sirpa.pietikainen@europarl.europa.eu

Riittää, että kopioit yllä olevan listan ja lähetät seuraavan viestin:

Arvoisa Euroopan parlamentin jäsen,

Suomalaisena äänestäjänä pyydän teitä ystävällisesti äänestämään “EU:n kokonaisvaltainen vastaus hiv/aids-ongelmaan” dokumenttia vastaan (dok. B7-0615/2011), joka käsitellään parlamentissa ensi torstaina. Mielestäni dokumentin 22. kohta, jossa puhutaan abortin laillisuuden ja turvallisuuden takaamisesta on dokumentin sisältöä ajatellen irrelevantti ja sen lisäämisen motiivit kyseenalaisia sen tarkoituksiin nähden.

Pyydän kunnioittavasti ottamaan edellä mainitut seikat huomioon muodostaessanne mielipidettä moniäänisen ja yhteisen EU:mme kannasta.

Kiitos,
(Nimi)

Oikeus elämään
http://oikeuselamaan.org

Iso askel tasa-arvoa kohti, milloin seuraava?

September 21, 2011 in Abortti, Analyysit, Uutiset, Vauva

Euroopan neuvoston tasa-arvokomitea suosittelee, ettei terveydenhoitohenkilökunta kertoisi syntymättömän lapsen sukupuolta vanhemmille. Syynä ovat valikoivat abortit, joiden avulla monissa maissa vanhemmat valitsevat lapsen sukupuolen.

Tämä ei ole uusi idea. Tästä syntyi iso keskustelu, kun The Economist julkasti artikkelin nimeltään Gendercide: The worldwide war on baby girls. Myös kun vuonna 2009 Ruotsi hyväksyi abortin käytön sukupuolen valitsemiseksi, tämä herätti keskustelua.

Tiedetään, että tämä on suuri ongelma monissa maissa, joissa naisten arvoa ei kunnioiteta. Onneksi EU on puhunut syntymättömien tyttöjen oikeuksien puolesta lopettakseen tämän ns. sukupuolen kansanmurhan. Minun mielestäni tämä on todella iso askel tasa-arvoa kohti. Euroopan pitää olla paikka, jossa ihmisoikeuksia kunnioitetaan erityisen hyvin, koska eurooppalaisilla oli tärkeää osa niiden julistamisessa ja myös koska monet kansat katsovat Eurooppaa esimerkkinä hyvästä demokratiasta nykyäänkin. Sen takia pitää kiittää Euroopan neuvoston tasa-arvokomiteaa tästä rohkeasta askeleesta eteenpäin naisten oikeuksien puolustamiseksi elämän alusta lähtien. Kiitän, koska olen tyttyväinen siitä, että asun tasa-arvoisessa Euroopassa. Ja toivon, että saman tasa-arvon kunnioitamiseksi Eurooppa alkaisi kohta puhumaan myös siitä toisesta kansanmurhasta, joka perustuu syntymättömien lasten ominaisuuksiin, niin kuin esim. älykkyyteen.

Mutta mieleen nousee myös toinen kysymys: entäpä kehitysvammaiset lapset? Tai ne reilut 9 500 lasta, jotka kuolevat joka vuosi Suomessa “sosiaalisten syiden perusteella”? Ovatko he vähemmän arvokkaita kuin nämä syntymättömät tytöt? Onko reilua antaa yhdelle oikeus elää, koska on tyttö, mutta toiselle ei, koska hänellä ei ole samaa intellektuaalista kapasitettia kuin muilla? Jos on epäoikeudenmukaista lopettaa raskaus, koska joku haluaa saada pojan eikä tyttöä, eikö ole vielä epäoikeudenmukaisempaa lopettaa raskaus, koska lapsen sijasta haluamme muita asioita, olkoon ne materialisia nk. rahaa tai arvollisia nk. vapautta, itsenäisyyttä tms.? Tämä ei ole yksinkertainen kysymys, koska Suomessa melkein 90% aborteista on käytännössä valintoja lapsen ja näiden muiden asioiden välillä. Eikö tästäkin pitäisi puhua Euroopan neuvostossa?

Jacobin tarina

August 11, 2011 in Abortti, Analyysit, Uutiset, Vauva

Sara Fisher, 25, odotti kaksosia, mutta valitettavasti toinen kaksosista kuoli synnyttyään 22. raskausviikolla. Jo 16. raskausviikolla Saran lapsivedet menivät ja hän joutui olemaan sairaalassa. Molemmat kaksoset olivat eläneet kohdussa noin 6 viikkoa ilman suojaavaa lapsivettä, kun yksi heistä kuoli tulehduksen seurauksena.

Lääkärit sanoivat Saralle, että hänen täytyisi abortoida myös toinen lapsensa. Saralle annettiin päivä aikaa tehdä päätöksen, mutta pieni Jacob syntyi sinä yönä. Hän syntyi 17 viikkoa etuajassa ja painoi noin puoli kilogrammaa. Pieni Jacob selvisi hyvin, vaikka alku olikin kova. 5. kuukauden kuluttua syntymästään hän pääsi isänsä ja äitinsä kanssa kotiin. Kokeiden mukaan Jacobin aivotoiminta on normaalia. Hänellä on vain pieni vika vielä kehittyvissä keuhkoissa ja sen takia hänen on saatava lisähappea. Erilaisten kokeiden perusteella näyttää myös siltä, että Jacobin aivotoiminta on normaalia.

Jacob on nuorin selvinnyt keskonen Iso Britaniassa. ”Minulle Jacob ei ole mikään ennätysvauva, hän on minun lapseni”, äiti sanoi Daily Mail –lehdelle.

Suomessa abortin viimeinen takaraja on 20. raskausviikko (24 viikkoa jos lapsi on luullaan olevan vammainen). Eli 14 päivää Jacobia nuoremmat lapset kuolevat Suomessa. Jacobkin olisi voinut kuolla jos äitinsä olisi päättänyt tappaa hänet lääkäreiden suosituksesta. Jacobin tarina muistuttaa meitä, että keskustelu abortista ei koske pääasiallisesti lainsäädäntöä, vaan ihmisiä. Jokainen sikiö joka kuolee abortissa, on ihmisolento joka olisi voinut syntyä neljän, kuuden tai kymmenen viikon päästä. Puhumme kymmenen tuhannesta ihmisestä, jotka olisivat syntyneet, saanet nimen ja elämän. Suomessa 10 000 vauvaa kuolee joka vuosi! Emmeköhän me ihmisinä voi keksiä jotakin aborttia parempaa ratkaisua tahattomille raskauksille?

Abortti vai ei? Abortin hinta

July 4, 2011 in Abortti, Analyysit

4-D ultraäänikuva

Uhrin naama

Abortti on yleisin kuolinsyy maailmassa. Kirurgisin menetelmin surmataan vuodessa yli 50 miljoonaa syntymätöntä ihmistä. Tilastot Suomen aborteista kertovat, että sosiaalisista syistä tehdään vuosittain noin 9 000 aborttia, eli noin yhdeksän kymmenestä abortista. Abortit, joissa syy olisi eettinen (eli raiskaus tai insesti), äidin terveys tai huoltokyvyn puute, eivät ole yhteensä edes yhtä prosenttia tapauksista.

Suurin vaara on, että yhteiskunnassamme kannustetaan naisia tekemään aborttia, ottamatta huomioon abortin henkisiä vaaroja. Abortin tehneillä on 60 % suurempi riski kuolla luonnollisella tavalla, 7 kertaa suurempi riski kuolla itsemurhaan, nelinkertainen riski kuolla onnettomuudessa ja 14-kertainen riski tulla murhatuksi. Tutkijoiden mukaan murhan ja onnettomuuden riskin lisääntyminen voi johtua itsetuhoisen käyttäytymisen ja riskinoton lisääntymisestä. (Gissler, M., et al., “Pregnancy-associated deaths in Finland 1987-1994 — definition problems and benefits of record linkage,” Acta Obsetricia et Gynecologica Scandinavica 76:651-657). Vuoden sisällä abortin tekemisestä naiset käyvät keskimäärin 2,80 kertaa enemmän sairaalassa psykososiaalisista syistä (D. Berkeley, et al., “Demands Made on General

Practice by Women Before and After an Abortion,” J. R. Coll. Gen. Pract. 34:310-315,

1984). Kaiken lisäksi puhumme ihmisen surmaamisesta. Alkion tai sikiön oikeussubjektiutta voidaan epäillä, mutta biologian näkökulmasta on itsestään selvää, että hedelmöityksen jälkeen kyseessä on ihmiselämä, sillä hänellä on ihmisen genomi, hän on elossa ja hän kehittyy itsenäisesti kohdussa tai kohdun ulkopuolella (niin kuin tapahtuu koeputkihedelmöityksissä).

Voidaan kysyä, pitäisikö valtion rahoittaa toimenpidettä, joka lopettaa ihmiselämän, kannustaa itsekyyteen, vahingoittaa äidin mieliterveyttä ja haittaa kansantaloutta.

Valtion ei tulisi enää rahoittaa abortteja (Markku Ruotsila)

July 2, 2011 in Abortti, Analyysit

Sitten vuoden 1970 aborttilain voimaantulon Suomessa on surmattu yli puoli miljoonaa syntymätöntä lasta. Aborttiin on menehtynyt kuusi kertaa enemmän lapsia kuin oli kaatuneita talvi- ja jatkosodassa yhteensä. Kyseessä on mittaamaton tragedia, josta on aika puhua suoraan.

Aborttien määrä on laskenut sitten vuoden 1973 huipun, mutta ei juurikaan 1990-luvun jälkeen. Edelleenkin Suomessa surmataan yli 10000 syntymätöntä lasta joka vuosi. Stakesin tilastojen mukaan useampi kuin yhdeksän kymmenestä abortista tehdään niin sanotuista sosiaalisista syistä ja vain puoli prosenttia tapauksissa, joissa äidin henki tai terveys on vaarassa.

Lohduttomien lukujen taakse kätkeytyvää todellisuutta hädin tuskin mainitaan aikamme yhteiskuntakeskustelussa. Ihmisoikeusjärjestö Pro Life Suomi pitää kyllä mielenosoituksia toreilla, jakaa tietoa ja tarjoaa puhelinneuvontaa. Aika ajoin lehtien mielipideosastoilla otetaan kantaa, ja jokin yksittäinen poliitikko sanoo sanottavansa. Piispojen perhe- ja sosiaalieettisestä Kasvamaan yhdessä -kannanotostakin on aikaa jo neljännesvuosisata.

Aborttikeskustelua jäsentää yhä tarkkaan valikoitujen kiertoilmaisujen sanasto, joka peittää verisen todellisuuden ja osaltaan mahdollistaa tappamisen jatkumisen. Harva uskaltaa puhua syntymättömien lasten laillistetusta murhasta, kun “abortti”, “raskauden keskeytys” ja “sikiön lähdettäminen” ovat paljon verettömämpiä sanoja. Vieläkin abstraktimpi ilmaus “lisääntymisterveydelliset oikeudet” vie huomion lapsista naisten tasa-arvoon.

On sopivaa puhua sosiaalisista syistä tehtävistä aborteista, mutta epäsuotavaa todeta, että yhdeksän kymmenestä Suomessa surmatusta syntymättömästä lapsesta kuolee vain sen tähden, että raskaana oleva äiti katsoo synnyttämisen ja lapsenhoidon kohtuuttoman rasittavaksi omassa senhetkisessä elämäntilanteessaan.

Abortista on nyky-Suomessa tullut modernin itsekkyyden, itsekeskeisyyden ja välinpitämättömyyden kuvastin. Kiertoilmaisuilla epäinhimillistetään kaikki ne syntymättömät lapset, joiden olemassaolo on tavalla tai toisella epämieluisaa.

On toki mahdotonta tieteellisesti todeta yksikantaan, koska ihmiselämä alkaa. Kristitylle riittää Psalmin 139 todistus siitä, kuinka Jumala tuntee meistä jokaisen nimeltä jo kohdussa.

Mutta mitä perusteluja pitäisi esittää niille, jotka olettavat ihmisen olevan vain sattumien summana kehittynyt atomien kokoonpano? Voisiko heille merkitä jotain se lääketieteen osoittama tosiasia, että sikiön kehitys hedelmöittymisestä syntymähetkeen muodostaa jatkuvan prosessin, josta on mahdotonta erottaa yhtä tiettyä ihmisyyden alkuhetkeä?

Jokaiselle ei-uskonnollisia, niin sanotusti järkiperäisiä perusteluja kaipaavalle pitäisi riittää yksinkertainen lähtökohta: ei pidä ottaa riskiä elämän anastamisesta, jos on olemassa pieninkin mahdollisuus siitä, että sikiössä voi olla ihmisen elämä.

On korkea aika puhua näistä vaikeista asioista oikeilla nimillään. Enää ei saa luovuttaa julkisen keskustelun sanastoa ja reunaehtojen määrittelemistä niiden käsiin, jotka tarkkaavat vain omaa välitöntä, itsekästä ja aineellista etuaan. On aika vaatia valtiolta suoria ja varteenotettavia toimia kaikkein pienimpien, viattomimpien ja puolustuskyvyttömimpien elämän suojelemiseksi.

Abortin täyskielto lienee epärealistinen vaihtoehto nyky-Suomessa. Siitä ei siis ole ongelman ratkaisuksi.

Uudet aineelliset kannustimetkaan tuskin rohkaisisivat äitejä saattamaan raskautensa loppuun, elämmehän lapsilisien ja kunnallisen päivähoidon luvatussa maassa. Tukia on jo paljon, eivätkä ne ole sanottavammin vähentäneet aborttien määrää.

Lupaavimmaksi keinoksi suojella syntymättömiä lapsia jääkin Yhdysvaltain kristillisen oikeiston hahmottelema malli.

Kristillisen oikeiston on 1990-luvulta lähtien onnistunut säätää yli 500 aborttientekoa rajoittavaa lakia ja säädöstä. Niiden avulla aborttien määrä käännettiin laskuun, ja tuoreimpien tietojen mukaan presidentti George W. Bushin kaudella abortteja tehtiin Yhdysvalloissa vähemmän kuin koskaan sitten vuoden 1976.

Nämä tulokset on saavutettu säätämällä aborttitoimenpiteille odottelu- ja harkinta-aikoja sekä edellyttämällä syntymättömän lapsen isän ja alaikäisen äidin vanhempien suostumusta. Aborttia harkitsevat on myös velvoitettu tutustumaan tutkimustietoihin ja videofilmeihin sikiön kehitysvaiheista ja kyvystä tuntea kipua, aborttitoimenpiteen raa’asta todellisuudesta ja raskaana olevalle äidille aiheutuvista vaaroista. Lisäksi valtiovalta on alkanut huomattavasti tukea adoptiopalveluita, pidättyvyyskasvatusta ja abortteja ehkäisevää neuvontatyötä.

Jokaiseen aborttia harkitsevaan tulisi ainakin iskostaa tietoisuus siitä, että sikiön lähdettäminen tarkoittaa pienen elämän anastamista. Valtion ei tulisi ohjata veronmaksajien rahoja toimintaan, joka tuhoaa viatonta syntymätöntä elämää.

Sen sijaan tulisi saattaa voimaan Yhdysvalloissa toimivaksi osoitettu, jokaisen syntymättömän lapsen ihmisarvoa vaaliva sarja rajoituksia ja rohkaisuja, joka siellä pelastaa lukemattomia lapsia joka vuosi. Vähempi ei riitä modernissa sivistys- ja hyvinvointivaltiossa, jossa ihmisoikeudet ovat muutakin kuin sanahelinää.

MARKKU RUOTSILA

Markku Ruotsila on filosofian tohtori ja Pohjois-Amerikan kirkkohistorian dosentti Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa ja Yhdysvaltain ja Ison-Britannian historian dosentti Tampereen yliopiston humanistisessa tiedekunnassa.

Julkaistu Helsingin Sanomissa 13.9.2009. Julkaistu uudelleen kirjoittajan luvalla.

Nainen, joka selviytyi abortista kertoo tarinansa.

June 29, 2011 in Abortti, Analyysit, Uutiset

Tämä vahva ja tunteita herättävä video kertoo tarinan amerikkalaisesta naisesta, joka selviytyi abortista 5 kk:n ikäisenä. Hänestä on kasvanut täysin terve nainen, joka on nyt naimisissa ja hankkinut oman lapsen. Hän puhuu voimakkaasti perheen ja erityisesti lasten elämän puolesta.

Tämä esimerkki, kuten myös muut vastaavat tapaukset, osoittavat selvästi, kuinka mahdotonta on asettaa minkäänlaista hedelmöityksen jälkeistä rajaa sille, milloin ihmiselämä syntyy: se syntyy juuri hedelmöityksen hetkellä. Klipin on tehnyt kristillinen sivusto nimeltä God Vine, mutta olitpa mitä mieltä tahansa kirkosta tai uskosta, tämän videon viesti on tarkoitettu kaikille. Kenen tahansa ihmiselämää ja ihmisyyttä vähänkään arvostavan henkilön tulee nähdä abortin moraalisen oikeutuksen pohjan olevan olematon.

Nykyajan ongelmana on rohkeuden puute ja se, etteivät ihmiset jaksa ajatella asioita itse. Tietysti on helpompaa mukautua valtavirrassa esiintyviin ajatuksiin, mutta meidän tulee kysyä itseltämme, kuka nämä ajatukset on oikeasti esittänyt ja miksi. Jos joku haluaa tukea aborttia, hänen on tiedettävä oikeasti, mitä abortti on. Mutta epäilenpä vahvasti kovin monen ottavan tällaista kantaa ymmärrettyään, mistä on kyse. Ymmärrys siitä, että näiden tuhansien lasten kuolema on meidän kaikkien harteillamme, on järisyttävä. Sitä suuremmalla syyllä meidän tulee aloittaa muutoksen tekeminen nyt heti. Muista, ettet ole yksin rauhan taistelussa elämän puolesta!

Onko abortti murha?

April 28, 2011 in Abortti, Analyysit, Vauva

Tapetaanko abortissa ihminen vai ei? Koska jos todella tapetaan, abortti olisi historian suurin joukkomurha, pelkästään Suomessa suoritetaan joka vuosi yli 10 000 aborttia.

Keskustelu abortista on periaatteessa yksinkertaista: jos sikiö on ihminen, kenelläkään ei  voi olla oikeutta tappaa sitä. Syyttömän ihmisen tappaminen on aina väärin.

Milloin ihmiselämä alkaa? Sopivin tieteenalue antamaan vastaus on biologia. Biologian mukaan hedelmöityksen jälkeen (kun siittiö yhtyy munasoluun) syntyy uusi ainutlaatuinen DNA. Tämä uusi olento on itsenäinen (kasvaa ja kehittyy itsenäisesti ja jatkuvasti). Tsygootti ei kuulu äidin ruumiiseen, vain elää sen sisällä ja saa siltä ravintoa. Hedelmöitys on ainoa hetki jolloin syntyy uutta geneettistä tietoa, sen jälkeen sikiö kehittyy, mutta mitään uutta ei synny.

Seitsemässä viikossa (ennen kuin nainen useimmiten edes tietää olevansa raskaana) uudella lapsella on jo kaikki aikuisen sisäelimet eriasteisissa kehitysvaiheissa. Hänen sydämensä lyö ja hänellä on aivotoimintaa. Kymmenenteen viikkoon mennessä kaikki elimet toimivat. Vauvalla on kädet, jalat, sormet, kynnet, varpaat, pää, suu – hän osaa jo tehdä erilaisia ilmeitäkin muiden taitojen kuten nielaisemisen, peukalon imemisen ja kuperkeikan tekemisen lisäksi.

Tieteen perusteella ei voida sanoa, ettei sikiö ole ihminen. Sen vuoksi abortin kannattajat turvautuvat epätieteelliseen terminologiaan, mm. ”henkilö”, ”persoona”, ”eliö” jne. Sanoja joilla ei ole tieteellistä merkitystä.

Abortin kannattajat perustelevat oikeutta aborttiiin yleensä epätieteellisesti. Epätieteellinen peruste rikkoo falsifioinnin periaatetta eli on testaamaton. Esimerkiksi kysymykseen, milloin ihmisestä tulee “persoona”, saadaan haluttu vastaus määrittelemällä “persoona” sopivasti.

Biologian mukaan ihminen on homo sapiens sapiens. Syntymättömän lapsen erottaa syntyneestä ihmisestä vain riippuvuusaste, ravitsemustapa, koko ja kehitysvaihe. Ei mikään näistä tee ihmisestä ihmistä. Mikä tekee ihmisestä ihmisen on ihmislajiin kuuluminen.

Kun logiikka osoittaa selvästi, että abortti on murha, keskustelu käännetään tunnealueelle. Abortista puhutaan naisten oikeuksien pelastajana.

Oikeus tehdä ruumiimme kanssa sitä, mitä me haluamme. Minä olen täysin sen puolesta, että naisilla on oikeus ruumiimme, mutta ongelma on että kyseessä on myös toisen ihmisen ruumis. Jokaisen vapaus loppuu siihen, missä toisen vapaus alkaa. Ensimmäinen oikeus kaikista oikeuksista on oikeus elämään.

Entä jos nainen raiskataan?

Onko lapsi syyllinen siihen, että hänen isänsä on raiskaaja? Raiskauksessa on 2 uhria: äiti ja poika. Meidän on puolustettava molempia. Raiskattu ei saa tappaa raiskaajaa, vaikka se auttaisi voimaan paremmin, miksi hän saisi tappaa syyttömän uhrin?

Uhri ei saa tappaa edes raiskaajaa, vaikka se saisi hänet tuntemaan olonsa paremmaksi. Miksi hän saisi tappaa rikokseen täysin syyttömän lapsen? Ei ole lainkaan selvää, että trauma parantuu surmaamalla lapsi. Päinvastoin, sellainen teko synnyttää niitä pääsääntöisesti lisää.

Lopuksi, vuonna 2007 tehtiin Suomessa 10 783 aborttia, josta 9 oli eettisistä syistä (termi sisältää myös insestit ja samankaltaiset syyt). Samana vuonna 9 324 aborttia tehtiin sosiaalisista syistä!

Tietyissä tapauksissa äiti voi olla vaarassa ja leikkauksen/hoidon sivuvaikutuksena on sikiön kuolema. Tämä ei ole abortti, koska vauvan kuolema ei ole harkittu asia, vaan sivuseuraus.

Loppujen lopuksi abortti on viattoman ihmisen harkittu tappo. Siihen ei kenelläkään ole oikeutta. On aika avata silmämme, sillä kun me keskustelemme abortista, tuhannet ihmiset kuolevat.

Mitä pitäisi tehdä, jotta estäisimme tulevaisuuden abortit?

January 6, 2011 in Abortti, Adoptio, Analyysit, Uutiset, Vauva

Onko sinulla ideoita ryhmällemme? Mitä puuttuu?

Sinun mielestäsi, mitä me voimme tehdä? Missä voimme parantaa, mihin kannattaisi eniten keskittyä?

Odotamme innolla näin vuoden alussa ehdotuksia täynnä avointa mieltä, luovia ratkaisuja ja rakentavaa kritiikkiä.

Anna palautetta!