Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla kerrottiin kehitysvammaisten abortoinnista (“Elämän vaikein valinta”, 30.1.2011, sivut D1-2). Kiitokset toimittaja Jussi Konttiselle tärkeästä ja rohkeasta artikkelista.

Hiljaista syrjintää, koventuvia asenteita

Suomessa tehdään vuosittain yli 10 000 aborttia. Helsingin Sanomien mukaan lähes 60 % Down-raskauksista keskeytetään. Seulontatutkimukset ovat lisänneet vanhempien mahdollisuutta valita etukäteen, millaisen lapsen haluavat. Kuitenkin monet abortoiduista Down-potilaista olisivat vain hyvin lievästi vammaisia.

Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa syrjiä vammaisuuden perusteella. Onkin yleinen periaate, että yhteiskunnan sivistystason tärkeimpiä mittareita on se, miten se huolehtii heikommistaan.

Voidaan kysyä, onko Suomi – useiden muiden maiden ohella – ajautumassa tässä suhteessa yhä kauemmas aidosta sivistys- ja oikeusvaltiosta. Lapsen epäilty vammaisuus on aborttilain mukaan oikeutus abortin tekemiselle 24. raskausviikolle asti, kun vapaa abortti on sallittu 12. viikolle. Myöhäisissä vammaisaborteissa lapset ovat jo hyvin kehittyneitä ja olisivat voineet jäädä eloon kohdun ulkopuolellakin. (Aiheesta on kuvia, joita ei suositella heikkohermoisille.)

Asenteet vammaisten abortoimista kohtaan ovat koventuneet. Helsingin Sanomien haastattelemat vammaisasiantuntijat pitävät tilannetta huolestuttavana myös eloonjääneiden vammaisten kannalta:

“Olemme huolestuneita, onko viesti se, että kehitysvammaiset ihmiset eivät ole tervetulleita tähän yhteiskuntaan”, sanoo Kehitysvammaisten tukiliiton vs. toiminnanjohtaja Mari Saarela.

Tilanne on ironinen. Down-syndrooman syyn löysi ranskalainen geneetikko Jerome Lejeune, joka kuoli syöpään vuonna 1994. Lejeune vastusti aborttia ja taisteli elämänsä loppuun saakka Downien oikeuksien puolesta.

Ei tukea lääkäreiltä

Helsingin Sanomien artikkeli kuvailee osuvasti sitä, miten kehittyvä teknologia on koventanut lääkärien asenteita ja lisännyt paineita vanhempia kohtaan.

Pauliina ja Ilkka Paukkunen päättivät pitää lapsensa, jolla havaittiin kohdussa MMC, synnynnäinen selkärankahalkio. Lääkäreiltä he eivät saaneet tukea päätökselleen.

“Jos olisimme keskeyttäneet raskauden, se olisi sama, jos sanoisin veljelleni, että on syvältä, että synnyit”, kertoo Ilkka, jonka veljellä on neurologinen poikkeavuus, Aspergerin oireyhtymä.

“Meitä on järkyttänyt, minkä keskellä joutuu, kun tulossa ei ole terve lapsi. Olen kokenut, että meitä on syyllistetty sairaan lapsen ottamisesta”, Pauliina sanoo.

Paukkusen mukaan neljä tutkimuksia tehnyttä työntekijää oli sitä mieltä, että raskaudenkeskeytys olisi huonoista vaihtoehtoista parempi. Näillä löydöksillä teillä on oikeus aborttiin, ilmoitti ensimmäinen lääkäri. Oletteko aivan varmoja, hän kysyi, kun vanhemmat kertoivat, etteivät halua keskeytystä. Miettikää vielä, sanoi toinen lääkäri kuultuaan vanhempien päätöksen.

“Ihmiset luottavat lääkäreihin. Herää kysymys, kuinka moni päätyy aborttiin kuullessaan sellaisia kommentteja kuin me”, sanoo Pauliina.

Lääkärien muuttuva etiikka

On murheellista lukea lääkärien koventuneista asenteista niin kehitysvammaisia kuin aborttiakin kohtaan. Vielä 1990-luvulle saakka uudet suomalaisetkin lääkärit lausuivat Hippokrateen valan. Antiikista periytyvä vala korostaa elämän vaalimista. Se viittaa eksplisiittisesti myös syntymättömän lapsen oikeuksiin:

“En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin, enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen. Enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita.”

Vuodesta 1997 lähtien lääkärit ovat voineet lausua vapaaehtoisen lääkärinvalan. Siitä on viittaukset aborttiin poistettu. Kuitenkin vala korostaa elämän kunnioittamista sekä potilaan tahdon kunnioittamista.

PS. Jussi Konttisen artikkeli Helsingin Sanomissa on tärkeä puheenvuoro, joka epäilemättä tulee herättämään keskustelua kahvipöydissä ja iltapuulla. Artikkelissa on vain yksi ongelma: se puhuu yksinomaan “raskauden keskeytyksestä”. Kyseinen kiertoilmaisu kuvaa vain äidin tilaa. Lapsen näkökulmasta kyse on elämän lopettamisesta.