Aborttikysymys on todellisuudessa hyvin yksinkertainen, vaikka se yritetään tehdä julkisessa keskustelussa vaikeaksi ja monimutkaiseksi. Loppupelissä asia tiivistyy yhteen ainoaan kysymykseen: Mikä syntymätön lapsi on? Jos se ei ole elävä ihmisolento, mitään tekosyytä aborttiin ei tarvita. Jos se on, mikään tekosyy aborttiin ei ole riittävä.

Totuus on yksinkertainen, mutta se ei miellytä meitä. Ihminen pitää enemmän ns. mielihyväetiikasta, jonka perustana on kysymys: “Mitä minä haluaisin, ja kuinka voisin oikeuttaa sen?” Tästä seuraa mitä villeimpiä yrityksiä perustella moraalisesti väärää toimintaa siksi, että se ei ole niin epämukava tapa.

Aborttikeskustelussa esiintyy paljon väitteitä, jotka ovat terveellä järjellä ajateltuna silkkaa pötyä. Niiden sisältö vain on muotoiltava uudelleen niin, että väitteen ydin näkyy riittävän selvästi. Usein myös abortin vastustajat ajautuvat perusteluissaan sivuraiteille ja sotkeutuvat tilastotietoihin silloin, kun ne eivät edistä johdonmukaista pohdintaa.

1. Abortin muuttaminen laittomaksi ajaisi naiset puoskarien käsiin tai kotikonsteihin. Tällaiset toimenpiteet voivat olla hyvin vaarallisia äidin hengelle.

Tällaisen väitteen sattuessa kohdalle on sekä tarpeetonta että epäjohdonmukaista paeta tilastoihin, joiden mukaan naisten terveysriski ei ole merkittävästi kohonnut maissa, joissa he eivät saa aborttia laillisin keinoin. Yksityinen ihminen näet uskoo aina olevansa poikkeus tilastoista, ja jos riski, jota hän ei tahdo ottaa, on promillenkaan suurempi, hän protestoi äänekkäästi. On olemassa paljon yksinkertaisempi ja johdonmukaisempi lähestymistapa.

Käytännössä väite nimittäin tarkoittaa: “Kun nainen yrittää omin neuvoin harkitusti surmata puolustuskyvyttömän ihmisen, hän voi samalla vahingoittaa itseään. Sivistysvaltion tulee tukea ja auttaa naista niin, että tämä voi suorittaa surmatyön vaarantamatta omaa terveyttään.”

Asian ytimeen osuva vastaväite kuuluu yksinkertaisesti: Miksi yhteiskunnan pitäisi auttaa surmaajaa ja estää tätä vahingoittamasta itseään? Tuleeko poliisin lainata pamppuaan, ettei jengiläisen tarvitse lyödä vihollisjengin edustajaa paljain käsin? Hänen kätensähän voi murtua tappelussa.

Väite edustaa äärimmäistä itsekeskeisyyttä, jopa anarkismia. On kuin sanoisi: “Aion ryöstää tämän kaupan, oli se laillista tai ei. Jos teette ryöstöstä rikoksen, joudun ehkä murtautumaan ikkunan läpi, ja tällöin saatan vahingoittaa itseäni. Pääsette vähemmällä vaivalla, kun annatte minun tehdä, mitä minua huvittaa.”
Read the rest of this entry →