Perussuomalaisten presidenttiehdokas Timo Soini ilmoitti, ettei hyväksy aborttia missään oloissa, ja perustelee kantansa elämän suojelemisella sekä katolisen kirkon kannalla. Aihe on vaikea, eikä Soini sitä kovin mielellään ota esiin, minkä vuoksi muut ehdokkaat tietenkin häntä siitä hiillostavat.

Kyseessä oli ehkä suomalaisen politiikan suoraselkäisin teko sitten Risto Rytin eron. Todennäköisesti Soini nimittäin juuri torpedoi oman presidenttikampanjansa aika rankasti.

Paavo Arhinmäen mielestä abortissa on kyse perimmäisestä ihmisoikeudesta. Avuttomien ihmisten tappaminen on toki ollut aina osa ihmisluontoa ja (kansallis-)sosialistisissa maissa suorastaan harrastus, mutta en nyt katsoisi sen kuitenkaan olevan mikään perimmäinen ihmisoikeus.

Silläkin uhalla, että minut julkisesti lynkataan sanon tässä, että vastustan itsekin aborttia kaikissa tilanteissa.

Minun on ylipäätään vaikea käsittää, miten ihmisen tappamisen oikeuttaminen olisi jotenkin liberaalia. Kun puhutaan vain äidin raskauden taakasta unohdetaan täysin elävän, vaikka vielä syntymättömän ihmisen oikeus elämään.

En kuitenkaan koskaan ikinä haluaisi käskeä muiden toimia juuri minun näkemykseni mukaan.

Jos ihmiselämän päättymisen alkuunsa tahtoo ottaa omalletunnolleen ja yhteiskunta sen hyväksyy, niin siitä vain. Minä vastustan yleensä uusia kieltoja, mutta jos yhteiskunnan enemmistö päättää sallia ihmisen tehdä itselleen ja lähimmäisilleen jotain minulle vastenmielistä, mikä minä olen sitä kieltämään?

Oleellista liberalismissa on juuri se, että sallii myös muiden elää omien näkemystensä mukaan, kunhan niitä ei pakoteta itselle.

Valitettavasti juuri Soinin tapauksessa nähdään, että liberaaliksi itsensä nimittävät ihmiset raakkuvat kuorossa heti jos jollain sattuu olemaan ”väärä” mielipide.

Suomalainen ajattelumalli on nimittäin varsin mustavalkoinen. Mikäli en hyväksy jotain, pitää se kieltää kaikilta muiltakin. Tästä Soininkin lynkkaaminen kumpuaa. Suomalaisilla on aikamoisen pitkä matka liberalismiin. Liberalismi kunnioittaa jokaisen ihmisen oikeutta ainutkertaiseen elämäänsä.

Käytännössä tämä abortinvastaisuus on tarkoittanut esimerkiksi omassa elämässäni sitä, että sain lapsen alle 20-vuotiaana, eikä taustalla isompaa suunnittelua ollut. Juuri armeijasta päässeellä miehellä oli opinnot hädintuskin aloitettu. Ei siinä auta kuin ottaa itseä niskasta kiinni, mennä töihin ja ostaa asunto. Jos silloin tyttöystäväni olisi halunnut keskeyttää raskauden, en kuitenkaan olisi lähtenyt estämään häntä. Nanosekuntiakaan ei silti omassa mielessäni käynyt abortti, enkä ole katunut sitä koskaan.

Joskus edessä voi olla poikkeuksellinen pakko, jolloin valinta on tehtävä äidin ja lapsen hengen välillä. Sellaisessa tilanteessa abortti olisi luultavasti todennäköisin vaihtoehto. Vertaan sitä tilanteeseen, jossa kahdesta uhrista voi pelastaa vain toisen. Kuitenkin yli 90% aborteista tehdään ns. sosiaalisista syistä.

Miksi sitten vastustan aborttia? Koska kannatan elämää. Mikäli on ihmiselämän puolella, ei voi kannattaa aborttia missään olosuhteissa, ellei ole älyllisesti täysin epärehellinen ihminen. Kysymys ei ole minulle millään tavalla uskonnollinen, vaan rationaalinen ja moraalinen.

Lue lisää.