Minkälainen olento on käsissämme heti hedelmöityksen jälkeen?

Sopivin tieteenalue antamaan tähän vastaus on biologia. Biologia tietoisesti tunnustaa, että hedelmöityksen jälkeen, siis kun, siittiö on läpäisyt munasolun seinämän, ja kun sekä siittiön, että munasolun solukalvot sulautuvat yhteen on sillä hetkellä käynnissä siittiösolun ja munasolun välillä biokemikaalinen vuorovaikutus, joka oikeastaan on juuri muodostuneen uuden elämän(DNA) aineenvaihdunta jo solullisella tasolla. Kaikista ihmeellisintä on solukalvon sulkeutuminen, jotta muita siittiöitä ei pääsisi sisään ja munasolun kromosomien jakautuminen, mikä mahdollistaa, että kyseinen solu sisältää normaalin määrän ihmislajin kromosomeja. Tätä ei munasolu yksinään koskaan pysty tekemään, eikä mikään muukaan orgaaninen solu. Lopputulos on tosiasiassa aivan uusi solu, jota kutsutaan tsygootiksi, Kyseessä on geneettisesti omanlaatuinen solu, joka eroaa huomattavasti isän ja äidin soluista, joka käynnistyy, kuin uusi järjestelmä, joka muodostuu yhtenäiseksi ja jossa on kokonaan oma toiminta heti siitä hetkestä, kun DNA on muodostunut. Seuraavien tuntien ja päivien aikana tsygootin(hedelmöittynyt munasolu) muodostumisen jälkeen, seuraa solun jakautuminen paljon monimutkaisempaan, biologiseen muotoon. Koko prosessi, hedelmöityksestä lähtien, edustaa tärkeitä ominaisuuksia: tästä voimme ymmärtää sen tosiasian, että kyseessä on uusi olento.

1. Yhdistyminen: On ominaisuus, mikä ei voisi tapahtua ilman olennon yhtenäisyyttä. Yhdistymisen keskus on perimä, jossa suuri määrä säätäjägeenejä varmistaa oikean ajan, paikan ja tietynlaiset muodonmuutokset, joiden pitää toteutua.

2. Jatkuvuus: Jos havainnollistetaan pidemmällä aikavälillä uuden olennon kehitystä, kaikki tapahtuvat muutokset edistyvät ilman häiriötä tai katkoksia. Samat ihmiset, ns. Warnock komitean jäsenet, jotka loivat termin “alkio” oikeuttaakseen niiden elämän lopettamisen, vähentääkseen moraalisia implikaatioita ja onnistuen tällä tavoin saamaan kaksi ensimmäistä viikkoa “vapaaksi” alkion hävittämiseksi tai tutkimiseksi, tunnustivat itse asiakirjoihinsa, että “kerran, kun hedelmöitys on alkanut, siitä lähtien ei ole toisistaan tai edellistä tärkeämpää vaihetta kehitykselle, vaan kaikki on ikään kuin yksi jatkuva prosessi ja jos yksikin vaihe jää toteutumatta, juuri tiettyyn aikaan ja tietystä järjestyksestä, myöskin sitä edeltävä vaihe lakkaa.” Jatkuvuuden ominaisuus näyttää ja osoittaa uuden ihmisolennon yksilöllisyyttä ja yhtenäisyyttä. Sukusolujen yhdistymisestä alkaen, voimme aina tunnistaa ihmisolennon, jolla on oma henkilöllisyys ja joka rakentuu automaattisesti monien onnistuneiden ja monimutkaisten vaiheiden kautta.

3. Asteittaisuus: tarkoittaa sitä, että jokainen näkemämme muutos alkiossa ja sikiövaiheessa, on asteittaisesti saavutettu lopullinen muoto. Tämä on luonteenomaista alkion olennaiselle alkamiselle, jotta se voisi ylläpitää kehityksensä suuntaa lopullista muotoa kohti.

4. Yksilöllisyys: Nykypäivänä henkilöllisyyttä ja yksilöllisyyttä määritellään biologisen perimän kautta lajityypillisiin ominaisuuksiin pohjautuvasti, eikä enää mikroskooppisen morfologian (muodon muodostuminen) kautta, niin kuin viime vuosikymmeninä tehtiin. Tämän takia hedelmöittynyt munasolu osoittaa kyseisen yksilön kuuluvan ihmislajiin. Sen omat geneettiset merkinnät puolestaan todistavat sen olevan geneettisesti ainutlaatuinen ja erilainen äidin ja isän soluista.

Loppujen lopuksi biologiset yksityiskohdat voivat auttaa meitä määrittelemään, milloin ihmislajin yksilön elämän olemassaolo alkaa ja miten se kehittyy. Kaikki olennainen tieto tsygootin muodostumisesta ja sen elämän ensimmäisistä tunneista, osoittaa todistetusti, että sukusolujen yhtyminen muodostaa yhtenäisen ja uuden ihmissolun lahjoittaen tälle aivan uuden geneettisen rakennelman, joka perustaa pohjan jo alunkin alkeelliselle kehitykselle. Tämä geneettinen informaatio on vakuus tsygootin yksilöllisyydestä ja sen kuulumisesta ihmislajiin, jota tukee tieto lukemattomista morfogeneettisistä piirteistä, jotka mahdollistavat itseään hiljalleen muotoilevan ja tarkasti ohjailevan epigeneettisen prosessin.

Alkio on Ihminen.

Kuten juuri näimme, biologian tieteelliset seikat valottavat erilaisia ongelmia, joita herää tarkasteltaessa kysymystä hetkestä, jona ihmisalkiosta tulee ihmislajin yksilö. Kuitenkin kyseessä on loppujen lopuksi ihminen, eikä kyse silloin ole enää biologiasta vaan filosofiasta.

Epäilemättä mikään kokeellinen tulos ei pysty todistamaan hengellisen sielun olemassaoloa. Kuitenkin tieteellinen tieto ihmisalkiosta antaa jo erinomaisen suunnan järkevälle keskustelulle ihmishengen läsnäolosta jo alkion olemassaolon alkumetreillä. Kuinka ihmisolennossa ei siis voisi olla ihmishenkeä?

Hedelmöityksestä lähtien syntyy uusi elämä, joka ei ole isän tai äidin, vaan sen uuden ihmisolennon, joka saa siitä alkunsa ja lähtee sitten kehittymään.

Se ei olisi ihmishenki, ellei se olisi jo sitä alusta lähtien.

Ihmisolento on Ihminen, jolla on tietty yksilöllinen ihmisluonne ja edustaa täydessä ymmärryksessä olevaa ihmislajin jäsentä. Se on Ihminen ja sikäli omassa hyveellisessä luonteen järjessä. Olla ihminen kuuluu ontologia käsitteeseen: ihmisolemassaolon tilaa ei voida lisätä tai vähentää vähitellen, se on radikaalinen tila. Ihmistä määrittelevien ominaisuuksien puuttuminen, kuten, kyky luoda suhteita, järki jne. eivät sulje pois ontologisen ajattelun sisintä: Ihminen on ihminen luonnostaan, silloinkin, kun se on olevaisesti esiolemassa yksilöllisiin ominaisuuksineen. Jos meidän pitäisi hyväksyä ihmisiksi vain niitä, joilla olisi näitä ihmistä määritteleviä kykyjä, pitäisi laskea poissilloin vauvat, tietyllä tavalla sairaat, koomassa olevat jne.

Ihmisen toiminnallisuudet ja kyvyt eivät ole “ihminen” tiettyjen ominaisuuksien tai kykyjen osoittaminen eivät “esitä” ihmisen läsnäoloa, päinvastoin, ihminen on olemassaolon mahdollisuuden, sekä määritettyjen esiintyvien toimintojen todellisuuden oikea tila.

Tämän vuoksi, ihmissukupolven hedelmä, siitä hetkestä, jolloin se on olemassa, tsygootin perustamisesta lähtien, täytyy olla ehdoton kunnioitus tätä ihmisolentoa kohtaan kokonaisuudessaan. Ihmisolentoa täytyy kunnioittaa ja kohdella, kuten ihmistä sen hedelmöityksestä lähtien ja siksi, siitä lähtien, sille kuuluu ihmisen täydelliset oikeudet, pääasiallisesti koko ihmisolennon loukkaamaton oikeus elämään.

5 kysymystä abortista

1 – Mikä on abortti?

Tahallisesti aiheutettu kuolema henkilölle joka on vielä kohdussa ennen syntymää.

2 – Mitkä ovat abortin eri tyypit?

Sanaa abortti käytetään kun puhutaan tahallisesta raskauden keskeyttämisestä (spontaani tai tahaton raskauden keskeytyminen on valitettava kuolemaan johtava onnettomuus). Voidaan puhua kemiallisesta abortista (tappaa vauva suoraan tai lääkkeiden sivuvaikutusten kautta), mekaaninen abortti (estää vauvaa sopeutumasta paikoilleen kohdussa asettamalla sinne este, jolloin vauva kuolee), ja kirurginen abortti (etsiä ja tappaa vauva leikkauspöydällä).

3 – Mitkä ovat syyt keskenmenoon?

Terveysongelmat tai epämuodostumat äidin sukupuolielimistössä tai uudessa elämässä.

4 – Mikä on terapeuttinen abortti?

Aborttia kutsutaan terapeuttiseksi, kun se tehdään jonkun parantamiseksi (terapia = parantaa). Suomen laissa puhutaan terveydellisistä syistä suoritetusta raskauden keskeyttämisestä. Näin parantamiseksi tai joko äidin tai vauvan fyysisen pahan ehkäisemiseksi uusi elämä tapetaan. Terapeuttisiksi aborteiksi kutsutaan myös niitä, joita tehdään äidin AIDSin tai muiden terveysriskien takia, jotta lapsi ei kärsisi taudista. Terapeuttisen abortin käsite kattaa myös abortit eettisistä syistä (itsetunnon parantaminen poistamalla raiskauksen tulos), eugeenisistä syistä (parantaa rotua poistamalla perinnöllisesti sairas) ja sosioekonomisista syistä (kurjuuden vähentäminen poistamalla köyhät). Kaikki nämä sanat ovat kuitenkin yritys peittää abortin taakse kätkeytyvä todellisuus. Kaikkiin abortteihin, terapeuttiseen, eettiseen, sosioekonomiseen ja eugeeniseen, liittyy henkilön kuolema keinona tehdä elämä helpommaksi muille.

5 – Mitä riskejä abortti aiheuttaa naisten terveydelle?

Suurin vaara on nimeltään abortin jälkeinen oireyhtymä: henkisiä ongelmia, joiden mukana on syyllisyyden tunne, joka voi aiheuttaa masennusta ja vakavia persoonallisuushäiriöitä pitkään. Voidaan parantaa, jos katuu vilpittömästi ja saa asianmukaista lääketieteellistä hoitoa. Abortti on myös riskitekijä kohdunkaulan syövän saamisessa.

Lisää tietoa riskeistä: aborttiwiki.oikeuselamaan.org